Ensimmäinen vaalikeräys (nykyinen Pieni ele -keräys) järjestettiin vuonna 1907, ensimmäisten eduskuntavaalien yhteydessä. Samaan aikaan siirryttiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja myös naiset saivat äänioikeuden.
1960-luvulle saakka keräystuotto käytettiin tuberkuloosin vastustamistyöhön. 1970-luvulta lähtien keräystoimintaa alettiin organisoida laajemmalla järjestöpohjalla. Vuodesta 1991 lähtien 17 kansalaisjärjestöä keräsi yhdessä varoja kotimaiselle vammais- ja kansanterveystyölle. Nykyään mukana on 15 kotimaista vammais- ja terveysjärjestöä. Vaikka keräystä kutsutaan vaalikeräykseksi, on se kuitenkin poliittisesti sitoutumaton.
Utopialta vaikuttaneesta ideasta tuli totta
Tuberkuloosi oli vuosisadan vaihteessa vakava kansantauti ja yleinen kuolinsyy. Koska valtio ei ollut halukas sijoittamaan varoja tuberkuloosityöhön, oli rahoitusta etsittävä muualta. Ennen maaliskuun 1907 eduskuntavaaleja kirjankustantaja Werner Söderström vetosi päivälehdissä lukijoihin: ”Eikö kuitenkin voitaisi näiden merkkipäivien muistoa ikuistaa jollakin teolla, jollakin huomattavalla rakkaudentyöllä, jossa kaikki voisivat yhtyä, johon kaikki voisivat ottaa osaa ja josta kasvaisi sovun ja siunauksen hedelmiä koko vastaisuudeksi”.
Lue Söderströmin kirje kokonaisuudessaan
Söderström ehdotti, että vaalien yhteydessä järjestettävällä keräyksellä autettaisiin aikaansaamaan kansanparantola keuhkotautia sairastaville. Perustettiin väliaikainen Keräystoimikunta, jonka lääketieteellisistä ja muodollisista asioista vastasi lääkärien Duodecim-seura ja käytännön järjestelyistä Raittiuden Ystävät. Seurojen yhteistyö oli luontevaa, sillä vakavimpina uhkina kansanterveydelle pidettiin viinaa ja keuhkotautia.
Vasta pari päivää ennen vaaleja toimikunnalle heltisi keräykseen oikeuttava lupa, ja utopialta vaikuttaneesta ideasta tuli totta. 15.–16. maaliskuuta 1907 toimeenpantiin vaalihuoneistojen ulkopuolella keräys, rekvisiittana lippusalkoon vedetty keuhkotaudin vaaroista valistava juliste. Ensimmäisen vaalikeräyksen tuotto oli 30 016,87 markkaa.
Valtion vähäinen tuki kehitti varainkeruuta
Toimikunta vakinaistettiin kesäkuussa 1907 ja nimeksi tuli Keräystoimikunta Vähävaraisten Keuhkotautisten Hyväksi. Vuonna 1907 perustettiin myös toinen alan yhdistys, Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys. Yhdistykset perustivat yhteistyön edistämiseksi vuonna 1924 ”Seisovan toimikunnan eli delekatsioonin”, josta vuonna 1930 syntyi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys.
Valtion tuki yhdistyksille oli hyvin vähäistä, joten niiden oli vaalikeräyksien lisäksi keksittävä myös muuta varainkeruuta toimintansa rahoittamiseksi. Yhdistykset käyttivät varat monipuoliseen toimintaan tuberkuloosin vastustamiseksi järjestäen mm. tuberkuloosikursseja, hoitajien koulutusta, oppimateriaalien tuottamista ja erilaisia valistustilaisuuksia. Vaalikeräystuotoista sai alkunsa myös moni keuhkoparantola.
Keräystoiminta vahvistuu 17 järjestön yhteistyöllä
Toisen maailmansodan jälkeen tuberkuloosityön tullessa lakisääteiseksi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen tärkeälle työlle kohdistui vähemmän paineita. Maahan oli perustettu lukuisia muita vammais- ja kansanterveysyhdistyksiä, joilla oli tarvetta varainkeruuseen. Keuhkovammaliitto, nykyinen Hengitysliitto ry oli jo 1945 saanut keräysluvan kunnallisvaalien yhteyteen. Liitto suoritti keräyksen myös 1956. Kehitysvammaliitolle myönnettiin keräyslupa vuoden 1968 vaaleihin. Myös Invalidiliitto haki lupaa, jonka se sai vuoden 1970 eduskuntavaaleihin.
Nykyinen usean järjestön välinen yhteistyö juontaa vuoteen 1972, jolloin Tuberkuloosi- ja Keuhkovammaisten Liitto, Invalidiliitto, Kehitysvammaliitto ja Sotainvalidien Veljesliitto yhteistyössä jatkoivat vaalikeräysperinnettä. Eduskuntavaaleissa 1983 keräykseen otettiin mukaan Kehitysvammaisten Tukiliitto, Näkövammaisten Keskusliitto, Kuurojen Liitto ja Kuulonhuoltoliitto. Förbundet De Utvecklingsstördas Väl tuli mukaan presidentinvaalikeräykseen 1988.
Vuoden 1988 kunnallisvaaleissa keräyslupa myönnettiin vammaisjärjestöjen lisäksi kahdeksalle kansanterveysjärjestölle: Allergia- ja Astmaliitto, Epilepsialiitto, Munuais- ja Siirtopotilaiden Liitto, Psoriasisliitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen MS-liitto, Suomen Reumaliitto ja Suomen Sydäntautiliitto. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa järjestöt yhdistivät voimansa ja keräsivät 17 järjestön voimin varoja yhdessä kotimaiselle vammais- ja kansanterveystyölle. Vuonna 2026 järjestöjä on mukana 15, kun Sotainvalidien veljesliitto, Kehitysvammaliitto ja Förbundet De Utvecklingsstördas Väl ovat toimintansa muuttumisen myötä luopuneet keräykseen osallistumisesta. Viimeisimpänä mukaan on liittynyt Mielenterveyden keskusliitto.
Pieni ele -vaalikeräys on edelleen tärkeä apu vammaisille ja pitkäaikaissairaille
Keräyksestä on muodostunut monille paikallisyhdistyksille yksi tärkeimmistä varainhankintamuodoista. Yhdistykset käyttävät varat muun muassa vertaistukiryhmiin, neuvontaan ja virkistystoimintaan.
Valtakunnallisten vammais- ja terveysjärjestöjen tärkeimpiä tehtäviä ovat vammaisten ja eri sairausryhmien tasa-arvopyrkimysten ja oikeuksien ajaminen sekä terveyden edistäminen yhteiskunnassamme. Työsarkaa riittää ja keräyksestä saadut varat ovat tärkeä lisä tähän työhön.
Pieni ele -vaalikeräystä järjestävät järjestöt yhdistyksineen voivat syystä olla kiitollisia laajan yleisön suopeudesta asialleen. Keräys tuottaa yhä hyvin, vaikka hyväntekeväisyyskeräysten lukumäärä yleisesti onkin jatkuvassa kasvussa. Pieni ele -vaalikeräyksen valtteina ovat muun muassa keräyksen kotimaisuus, lahjoitustuoton jakaantuminen ruohonjuuritasolle lähelle lahjoittajaa ja keräyksen luotettavuus.
Lähteet:
Ahto-Kari, Reijo: Elämä voittaa, Puoli vuosisataa työtä keuhkovammaisten hyväksi (1991)
Härö, Sakari: Vuosisata tuberkuloosityötä Suomessa (1992)
Mähönen, Hannu: Omin voimin yhteistoimin, Invalidiliitto ry 60 vuotta (1998)
Koskenniemi, V.A: Werner Söderström, kirjallisuudelle pyhitetty elämäntyö (1950)